Sade sai meidät muuttamaan suunnitelmia. Olimme aikoneet mennä laskemaan kuusia mutta sateessa ei sentään edes mekään mennä metsään. Siispä armaani läksi remonttihommiin, kattoa tekemään, tai ainakinsen lautoja maalaamaan. Minä jäin kotifrouvaksi.
Matot piti ravistella kiireesti portailta ja tuoda sisään saman tien. Sitten korttia väsäämään. Imurointi yläkerrassa ja korttia väsäämään. Imurointi alakerrassa ja ... tajusitte varmaan kuinka huvi ja hyöty kulkivat päivän mittaan käsi kädessä?
Armaani teki hiukan tavallista pitemmän rupeaman kun on herrain kokouspäivä. Tuli syömään ja suihkuun ja sitten taas 'Hei Kulta!' Minä värittelin leimakuvia olohuoneessa samalla kun katsoin TV:tä. Sain aikaiseksi aika monta uutta kuvaa.
Kesken kaiken ovikello soi ja armaani sisar tuli sisään ennenkuin ehdin edes peffaani nostaa tuolista. Meilla on suvun kesken sellainen tapa. Soitetaan ovikelloa, että talonväki tietää jonkun tulevan ja mennään sisään, ettei tarvitse tulla varta vasten ovea avaamaan.
Eipä kauaa ehtinyt istahtaa kun oli menossa eteenpäin. Vilkaisimme vain pikapikaa valmiit korttini ja värittelyni ja sitten 'Näkemiin, tulkaa käymään' .
Jatkoin värittelyä kunnes armaani palasi kotiin. Tuntui, että olen tänään saanut jotain aikaiseksi!
