Helppo nakki!

   Piti olla helppo nakki:
   Osta uusi talvitakki.

   Kaupat kiersin tosi tarkoin
   hinnat laskin vielä markoin.

   Kotiin saavuin rahatonna
   köyhä on nyt tämä donna :(

   Kasseissa on vaikka mitä!
   ...mut ei tietystikään - sitä...

edit: kirjoitin kyllä runon jo eilen illalla mutta juuri kun laitoin sitä eteenpäin Vuodatus kaatui... Koko iltana en saanut enää yhteyttä.

   Tuuli ihollani  

   Tuulen henkäys iholla
   kuin hyväily
   kuumana kesäpäivänä.

   Tuulen henkäys iholla
   kuin viiltävä muisto
   kylmänä talvipäivänä.

   Ei syy ole tuulen,
   että olen
   onnellinen
   tai onneton.

   Minun tuuleni
   sykkivät ihoni alla,
   polttaen, jäätäen.

   Tunnen vahvasti - elän.

   Kaksi vuotta
   ei mennyt suotta.

   Vuodatettiin tarinaa monta
   kuvien kera hulvatonta.

   Itkua, naurua, surua, iloa
   varmaankin pinossa monta kiloa!?

   Jotain rajaa!

   Jos kaiken sais
   mitä haluais,
   niin milloin tarpeeksi ois,
   vai ainako lisää haluta vois?

   Kenkiä sata ja tuhat vaikka.
   Laukkuja, kasseja täynnä joka paikka.

   Taloja tusina, mökit ja linnat,
   aina maksettu täydet hinnat!

   Autoja rivissä, vieressä tallit
   edustettuina kaikki mallit...

   Hametta, mekkoa, housuja paitaa
   lisää jo tilaa tarvita taitaa.

   Koruilla täyttää kai kaupan vois
   vaan yhtään ei tahtoisi antaa pois.

   Mitäpä vailla siis olisi hän
   jolla on kaikkea enemmän?

   Järjen äänikö kuiskuttaa:
   Jotain rajaa! muistuttaa.

   Taidan siis tyytyä eloon tähän
   vaikka kuinka onkin vähän.

   Rakkautta riittää
   voin kaikesta kiittää! 

   Rakkauden voima:

   Helppo on hymyyn kääntyä suun
   alla auringon taikka kuun
   kun on elämä hyvin vaan
   kaikki tarpeetkin kohdallaan.

   Mutta mistä voimaa
   kun kaikki vaan soimaa?
   Pieleen kun menee joka juttu,
   sekin mikä on ihan tuttu.

   Mikään ei riitä
   kukaan ei kiitä.

   Silloin on mentävä itseensä ihan
   alle kuonan, kaunan ja vihan.
   Kiskottava itsensä suosta
   nostettava ylös tuosta
   masennuksesta syvästä:
   Voima löytyy hyvästä.

   Muista aina rakkaus
   paras selviytymispakkaus!

   Kipupisteeni:

   Joskus niin vaikea
   toimeen on tulla
   mieli taas haikea
   miksi on mulla?

   Penseä jos aina
   kysyy mitä vain
   matalaksi painaa
   ystävää vain hain...

   Iloisia ihmisiä
   ympärille vaan
   ihan oman oloisia
   mukaan tahdotaan.

   Aikaa

   Kaikki ne kirjat ihanat
      jotka vain hiljaa odottavat

      että joku lukisi
      kannet kiiltävät avaisi

      aikaa ei koskaa tarpeeksi
      kunnes tämän aatteen keksi:

      tulevat päivät lokoisat
      kiireettömät lämpimät

      kesäloma pitkäkään
      ei vain taida riittääkään

      ehkä sitten aikuisena
      iäkkäänä ihmisenä

      kun ei ole kiire hoppu
      työtkin kaikki tehty loppu

      sitten istun kaikki luen
      sisältöönkin paneutuen

      Polvat sekä Kaipaiset
      Oraset ja Toivaset

      Kirjaviisas sitten lienen
      ajastani osan pienen

      vielä uhraan entisille
      ihan hupsuille unelmille

      Uusi Vuosi

      Kuin tyhjä paperi
      aukeaa uusi vuosi
      eteen.

      Toivoa täynnä
      ja mahdollisuuksia.

      Kuin viiva
      piirretty
      veteen?

   Kiireen kuka keksi,
   ken sai aikaiseksi?

   (Mokoman stressiaiheen!)

   Ettei ehdi vaan olla
   nautiskella kuutamolla

   (Jaksaisikin sitten paremmin.)

   On se niin kenkku juttu
   jokaiselle tuttu:

   Kiire! Kiire! Kiire!

   Nyt alan laiskotella
   itseäni hemmotella.

   (Varmasti alan, ihan kohta...)

***   ***   ***
Juhlava:

Olo on nyt mahtava
ellei ihan juhlava:

Sinivalkeat kynttilät
valaisevat näkymät.

Joulua jo odottaa
kansa ihan kohta saa.

Ylleen pukee juhlapuvun
lukee sanan pyhän luvun.

 Kuusen kotiin kantaa
lahjat muille antaa.

Hyvä mieli kaikilla
Matilla ja Maikilla

Vielä täytyy vuottaa
siihen pitää luottaa:

että joulu koittaa
pimeyden voittaa.

Kynttilöiden taika
joulujuhlan aika!

   Mistä rustaan runon,
   miten sanat punon?

   Jotain pitäis keksiä,
   ehkä - vaikka seksiä...?

   Siitä kyllä puhe riittää
   kuka vaan vois mua kiittää.

   No joo:
   Tuli tenkkapoo...

   Vieläkin, vuosikymmenien jälkeen,
   odotan tulevani aikuiseksi.
   Olen yhä
   keskeneräinen.

Tumman metsän siimeksessä
   piilossa lie vaikka missä
   onko siellä joku soma
   paikka vaikka ihan oma?