Aamu alkoi kummallisesti. Yhtäkkiä tajusin hiljaisuuden ja olin yksin vuoteessa. Kuulostelin ja tihrustin kelloa jossa näkyi vain valon heijastus. Talo oli täysin äänetön. Kummallinen pelko kouraisi sydämestä. Olin yksin koko maailmassa!
Ylös ja alas keittiöön. Olohuoneesta kuului TV:n ääni, vaikka meillä ei koskaan ole TV auki aamulla... Keittiössä hämmenteli puurokattilaa armaani hymyillen säikähtyneelle tukkapystyiselle olemukselleni. 'Joko heräsit kulta?'
Huh! Mikä helpotus! Hän oli herännyt ja ehtinyt lukea jo lehden ja katsella telkkua ja aloitti keittämään puuroa arvellen kohta voivansa minut herättää. Ihana mies!
No ei ne yllätykset siihen loppuneet vaikka päivä lipuikin rauhallisesti ristikon kirjan ja korttien merkeissä minun osaltani. Armaani lähti sukutilalle jakamaan siskojensa kanssa loppuja tavaroita ja lupasi tulla kohta takaisin syömään ja sitten puusouviin. Saisin tehdä eväät hänelle kun soittaa tulevansa.
Odottelin siis samalla nautiskellen omista huveistani ja kun puhelin soi arvelin armaani pian saapuvan. Ehei ollenkaan! Lisää sukulaisia oli tulossa ja nyt tarvittiin sapuskaa koko konkkaronkalle. Pistäpäs kultsi kahvit ja leivät öbaut 8-9 hengelle, tulen pian hakemaan.
Tein työtä käskettyä ja kohta pihaan kurvasi outo auto ja tuttu naisenpuoli. Hänet oli komennettu eväitä hakemaan. Sain syödä lämmittämäni lihasopan yksinäni.
Koko päivähän heillä siinä meni. Ja kaikki eväät. Vesipullossa oli vettä ja voirasiassa voita...
Mutta se yllätys. Ei, se ei ollut se, että autossa oli kolme taulua ja verhoja ja muuta tavaraa. Eikä sekään, että keinutuoli oli mennyt yhdelle sisarista, ei meille. Eikä sekään, että vieläkin olisi kaikenlaista tavaraa jonnekin kuskattavaksi.
Olemme nyt talon ja tilan omistajia!!!
Ei siis ihan vielä virallisesti mutta kaikille oli sopinut, että otamme haltuumme sukutalon ja maan. En oikein osaa vielä tajuta mitä se tarkoittaa noin käytännössä. Hirvittää kyllä ajatellessa remonttia ja velkaa ja...koti pitää panna myyntiin! Pakkaaminen! Talvi vanhassa talossa ilman kaukolämpöä!
No pitää vähän henkäistä ja antaa ajan kulua. Ehkä jo huomenissa tajuan mitä hyvää siinä olikaan, että talo jää sukuun. Ja saadaan maata uusille joulukuusille. Ja rantasauna (kunhan se ensin rakennetaan).
